Pattaya, marraskuu 2025 – Thaimaan paikallishallintojen kerrotaan olevan raivoissaan vuoden 1941 metsälain tiukan valvonnan vuoksi. Lain mukaan kaikki omistusoikeusasiakirjaton maa-alue luokitellaan automaattisesti metsäksi jopa vakiintuneiden kaupunkien keskellä. Tämä viivästyttää vakavasti kriittisiä infrastruktuurihankkeita.
Asia nousi esiin Pattayan kaupunginvaltuuston hiljattain pidetyssä kokouksessa, kun apulaiskaupunginjohtaja Wuttisak Rermkijakarn pyysi valtuutettuja virallisesti hyväksymään metsämaan käytön 392 julkisen tien ja perusinfrastruktuurin rakentamiseen vanhanaikaisen metsälain 2484 (1941) pykälän 54 mukaisesti. Ilman valtuuston hyväksyntää Pattaya ei voi edes hakea kuninkaalliselta metsäosastolta lupaa rakentaa maalle, joka teknisesti kuuluu metsähallinnon piiriin, yksinkertaisesti siksi, että sillä ei ole erillistä omistusoikeutta koskevaa todistusta.
Neuvoston toinen varapuheenjohtaja Paiwan Aromchun esitti vuonna 2025 ankaran kritiikin lain soveltamisesta.
”Se on suoraan sanottuna naurettavaa”, herra Paiwan sanoi. ”Metsähallinto kohtelee automaattisesti kaikkia alueita, joilla ei ole Nor Sor 4 -metsää tai omistustodistusta, suojeltuna metsänä riippumatta siitä, onko siellä ollut teitä, taloja tai yhteisöjä vuosikymmeniä. Paikallisviranomaisten, jotka yrittävät päällystää katua tai asentaa salaojitusta, on nyt pyydettävä lupaa Bangkokilta, ikään kuin olisimme kaatamassa koskematonta viidakkoa.”
Hän kehotti kaupunginhallintoa viemään asian hajauttamiskomitean ja parlamentin käsiteltäväksi ja vaati kiireellistä tarkistusta tai poikkeuslupaa, jotta paikallishallinnot voivat kehittää omia yhteisöjään ilman loputtomia byrokraattisia esteitä.
Pattayan kaupunginsihteeri Kiattisak Sriwongchai vahvisti, että ongelma on valtakunnallinen.
”Jokainen paikallinen hallinto-organisaatio Thaimaassa kohtaa saman esteen”, hän kertoi neuvostolle. ”Metsähallinnon kanta on edelleen: ei omistustodistusta = metsämaata, piste. He jopa vitsailevat eräässä kansallisessa kokouksessa, tarvitsisiko Sukhumvit Road itse metsänkäyttöluvan, jos se ei täyttäisi poikkeuskriteerejä.”
Herra Kiattisak varoitti, että vaikka paikallishallinnot vastustavat jyrkästi jäykkää tulkintaa, vuoden 1941 lain ja myöhempien asetusten noudattamatta jättäminen voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Kiihkeästä keskustelusta huolimatta valtuutetut myönsivät yksimielisesti vaaditun hyväksynnän, minkä ansiosta Pattaya saattoi jatkaa hakemusten jättämistä kuninkaalliselle metsäosastolle 392 tiehankkeesta.
Sekä valtuutetut että hallintovirkamiehet kuvailivat 84 vuotta vanhaa lakia, joka laadittiin aikana, jolloin Thaimaa oli vielä enimmäkseen viidakkoa, täysin irralliseksi nykyaikaisesta kaupunkitodellisuudesta ja merkittäväksi esteeksi hajautetulle kehitykselle. Monet toivovat nyt, että Pattayan julkinen kritiikki lisää vauhtia kasvaville vaatimuksille lainsäädännön uudistamisesta.
